Nendoroid

Sain pari viikkoa sitten postissa kolmannen Nendoroid-figuurini, Cardcaptor Sakura-sarjasta tutun Sakura Kinomoton. CCS on 90-luvun lopulla pyörinyt taikatyttösarja, joka on selvästi saanut nostetta Sailor Moonin uudesta tulemisesta kun uusia oheistuotteitakin on alkanut ilmestyä! Ajattelin tässä postauksessa puhua myös noista mun vanhemmista AOT-nendoroideista sillä ne havainnollistaa aika paljon nendoroidien laatueroja.

Nendoroidithan ovat siis Good Smile Companyn valmistamia, noin kymmenensenttisiä figuureja, joiden mukana tulee vaihtonaamoja, -käsiä ja -hiuksia ja kaikenlaisia proppeja. Figuurit on suunniteltu näyttämään ns. super deformed-versioilta esikuvahahmoistaan, eli siis sanalla sanoen tosi söpöiltä.

Sakuran sauvan kuuluisi oikeasti olla toisin päin ja mennä hänen jalkojensa välistä, mutta en jaksanut alkaa asettelemaan...

 Monet Nendoroid-keräilijät valittavat nendoroidien laadunvaihtelusta, ja nyt useampia omistavana tätytyy kyllä allekirjoittaa väite. Kolmesta nendoroidistani Levi on laadultaan kaikista surkein. Häntä on ensinnäkin todella vaikea asetella ständiinsä tai saada pysymään siinä. Myös jalat ovat löysät ja käsivarretkin putoilevat helposti. Onnistuin rikkomaan mukana tulleen vertikaalisen liikevaihdelaitteen jo melkein heti kun sain mokoman ulos paketistaan... Armin on kaikin puolin laadukkaampi ja häntä on jo ihan mukava asetella, eikä mikään osa ole vielä mennyt rikki. Sakura pysyy mahtavasti ständissään, kuten kuvassa näkyy (hän on joitakin senttejä maan yläpuolella) ja monet hänen osistaan tuntuvat pysyvän hyvin kiinni. Valitettavasti vaihtojalat jotka on tehty sauvalla lentämistä varten eivät oikein meinaa pysyä kunnolla, ja sauvaa on hyvin vaikea asetella sille tarkoitettuun kohtaan hameen alla. Laadunvaihtelu on siis selkeää myös tietyn nendoroidin eri osissa, ja olen varma että kahden samanmallisen nendoroidin väliltä löytyy myös laatueroja.

Armin on omistamistani nendoroideista kokonaisvaltaisesti toimivin. Ainoa asia mikä hänessä harmittaa on vähän epäonnistunut design. Näissä kuvissa ei näy ns. perusnaamaa, mutta siinä Arminin silmiin on maalattu todella tyhjä, lasittunut katse, joka ei vaan hirveästi sovi siihen kuvaan, että Arminin pitäisi olla keskivertoa älykkäämpi... Tuo hymyilevä naama on vähän parempi (tosin vähän omituinen, sillä hän hymyilee sarjassa harvoin) ja ahdistunut naama on jo tosi hyvä! Toinen asia mikä itseäni ottaa aivoon on hiuksien kirkkaankeltainen väri. Useimmilla omistamillani Armin-figuureilla on murrettu, harmaaseen taittava vaalea hiustenväri, mutta tämä nendoroidin väri on todella puhdas keltainen. Häiritsevää, kun sarjassa itsessään on todella maanläheinen värimaailma!

Tässä näkyy myös Sakuran asuun kuuluvat siivet, joissa on muuten myös nivellys.

Yksi nendoroidien perusideoista on, että niiden osat ovat keskenään yhdisteltäviä, ja teoriassa hahmoista on mahdollista luoda kaikenlaisia hybridejä. Käytännössä tämä ei toimi niin yksinkertaisesti. Kasvojen vaihto toimii joo, mutta esimerkiksi Sakuran kaulatappi on eri kokoa kuin Arminin ja Levin. Nendoroidien kädet ovat irroitettavissa käsivarsista, mutta Sakuran ja AOT-nendoroidien kädet kiinnittyvät "eri päin" joten ne eivät ole keskenään vaihdettavissa, vaan käsivarsi on vaihdettava kokonaan. Harmi, nuo rusettihanskat olisivat varmaan näyttäneet hyvältä Levin päällä... Myöskään Sakuran hattu ei sovi muille hahmoille. Nendoroideille on ostettavissa lisäpaloja, esimerkiksi vaihtovartaloita, mutta jotenki vaikea kuvitella niiden toimivan kaikilla hahmoilla jos kaulatapit ovat eri kokoisia?

Pakko vielä sanoa että nendoroidien nivellys jaksaa hämmentää minua aina vaan. Figuillahan on teoriassa todella monta nivellyskohtaa, mutta liikkuvuus on todella rajoitettu. Esimerkiksi istuminen ilman asiaankuuluvia jalkoja ei onnistu :D Mutta esimerkiksi Sakuran kohdalla vaihto-osia on niin paljon, että hahmolle saa monia eri asentoja. Nendoroidien kuvaaminen on varmasti ihan hauskaa, mutta esimerkiksi Levin kohdalla löysä nivellys jne. tekevät poseraamisesta vaan todella tuskastuttavaa. Melkein tuntuu, että on tuuripeliä, kuinka onnistuneen tuotteen saa. Nendoroidit eivät osiensa määrään nähden oli superkalliita, mutta yli 30 euron hintaan alkaa jo toivoa vähän parempaa laatukontrollia.

Loppuun kuva vielä Kerosta, joka on Sakuran apuri. Tämä oli hauska lisä pikku ständeineen!

Mielestäni nendoroideja on pakko suositella ihmisille varauksella, koska laatu vaihtelee niin paljon. Itsekin olen jo varmaan jokaisen nendoroidin jälkeen vannonnut, että uutta en ostaa... GSC onneksi valmistaa itseäni kiinnostavia hahmoja aika harvoin.

Pullip -haaste ja pohdiskelua LE-julkaisuista

 1. Kerro oma tarinasi siitä, miten sait ensimmäisen Pullip-perheen nukkesi.
2. Kuvaile tunteitasi, miltä tuntui avata paketti jne. Uppoudu muistoon!
3. Teitkö kenties aloittelijan virheitä tai äkkipäätöksiä nuken hankkimisessa?
4. Keneltä kuulit näistä söpöistä pallopäistä ja miten innostuit nukkeilusta?
5. (Jos pystyt). Nukestasi stock-kuva ja jos muutosta on tullut, niin kuva, miltä se näyttää nyt.
6. Ole luova! Tee omanlaisesi tarina ja muista nauttia kirjoittamisesta (; .
7. Haasta 6 nukkeilijaa tähän haasteeseen. (En haasta nyt ketään, mutta haasteen saa tehdä, jos haluaa!)

Ensimmäinen pullip-nukkeni ja tällä hetkellä myös ainokaiseni on Pullip Princess Serenity, joka on tehty japanilaisen Sailor Moon-sarjan prinsessa Serenityn pohjalta ja julkaistu vuonna 2014. Voin ihan avoimesti myöntää, että alkujaan en ollut järin innostunut pullipeista, sillä pidin niitä jokseenkin ylihypetettyinä. Ärsytti niiden asema ainakin Suomessa eräänlaisina "statussymboleina": Pullip-keräilijät pitävät miittejä joihin pääsee vain Pullip-perheen nuken kanssa ja muutenkaan en henkilökohtaisesti ymmärrä ajatusmaailmaa, että kallis nukke on jotenkin automaattisesti halvempaa parempi. Edelleen käytettyjen nukkejen markkinoita katsellessa vähän ihmetyttää, että miksi Pullip-sarjan nukkea itsessään pidetään niin arvokkaana, että käytetystä nukesta ilman vaatteita tai edes peruukkia saatetaan pyytää kolminumeroista summaa. Henkilökohtaisesti pidän itse pullipien rahallisesti arvokkaimpana osana niiden yksityiskohtaisia ja kauniisti toteutettuja vaatteita.

Serenity alkuperäisessä paketissaan

Mutta niin, takaisin tähän omaan nukkeeni. Ostin nuken itselleni vähän kuin syntymäpäivälahjaksi, ja sainkin sen 2014 loppupuolella. Nuken stock-kuvat olivat niin upeita, etten malttanut odottaa nuken hypistelyä! Serenityn saavuttua vastassa oli kuitenkin pienoisia pettymyksiä: en ollut tajunnutkaan kuinka raskas nuken pää on ja kuinka vaikea sitä oli saada pysymään pystyssä tämän johdosta! Lisäksi huonosti suunniteltu ständi ei pysynyt kunnolla kasassa enkä minä idiootti aluksi edes tajunnut miten pituutta säädellään... Lisäksi silmämekanismi paljastui jäykäksi ja muutenkin vaikeaksi käyttää. Ensikosketus hintavaan nukkeen oli siis jonkinasteisen turhautumisen varjostama. Kuukausien myötä olen kuitenkin oppinut poseeraamaan nukkea paremmin, ja olen alkanut arvostamaan enemmän pullipien kuvauksellisia kasvoja.

Kiinnostuin ylipäätään nukeista erityisesti Disney-nukkejen myötä. Ennen Pullipia minulla oli ollut saman lafkan (Groove Inc.) J-Doll -nukke, josta olin saanut esimakua pullipien nivellyksestä. Pullip-nuken ostopäätökseen vaikutti kuitenkin eniten se, että se edusti itselleni tärkeää hahmoa tärkeästä sarjasta. Ja toteutus on kyllä todella hieno! Erityisesti Serenityn mekon pitsinen alushelma tuntuu aivan luksukselta. Vaikka en kovin pitkään jahkaillutkaan nuken ostopäätöksen kanssa, niin äkkipäätökseksi en kutsuisi. Vaikka erityisesti oman nuken myötä olen alkanut arvostamaan Pullip-perheen nukkejen vaatetusta ym. enemmän, niin harvat nuket kuitenkin saavat aikaan ostohaluja. Ensi kuussahan minulle tulee seuraava Pullip-nukkeni eli Pullip Luna, niin ikään Sailor Moon -nukke.

Enpä tiedä tuliko tästä nyt kovin tarinamainen, mutta ylipäätään ajatuksia Serenitystä ja Pullip -nukeista :) Pienoisista puutteistaan huolimatta Serenity on ihana ja todella näyttävä nukke, jota kelpaa pitää esillä! Nuken muokkaaminen ei minua kiinnosta ollenkaan, ja tavoite on pääasiallisesti pitää nukke hyvässä kunnossa.

Tänään napattu kuva. Olen aikeissa vaihtaa Serenityn takaisin omaan mekkoonsa, mutta homma on vähän jäänyt... Kuten näkee, odango-kampaus on vähän kärsinyt, ja yritän kuumeisesti miettiä miten irtokarvat saisi järjestykseen.

***

Nyt kun on sanasen arkku saatu auki, niin jatkanpa vielä pullipejankin sivuavasta aiheesta, jota olen tässä viime päivinä miettinyt. No niin, se kauheasti fiilistelemäni Jean Real Action Heroes -figuuri. Voin kertoa, että kuvien julkaisua seuraavana päivänä se tuli ennakkotilaukseen ja niin, rajoitettuna vain Japanin sisälle (tietenkin!). Noin puolen minuutin ankaran kiroamisen ja kiukuttelun jälkeen päätin, ettenpähän anna mokoman typerän jutun estää minua saamasta unelmieni figuuria. Ratkaisu oli turvautua ns. Shopping Serviceen, jossa välikätenä toimiva palvelu ostaa figuurin ja lähettää sen sitten minulle. Homma toimi varsin sujuvasti ja nyt odotellaan vaan maaliskuuta. Halpaa palvelun käyttö ei ole, varsinkaan jo valmiiksi kalliin figuurin kohdalla. Taitaapa meikäläinen pitää ihan kunnolla taukoa shoppailusta nyt...

Anyway, tämä Jean-keissi sai kyllä pohdiskelemaan keräilynukkeja valmistavien yritysten tapaa ylläpitää brändiään eriarvoistamalla kuluttajia. Kaikkihan me tiedämme, että kalliissa nukeissa on hinnassa paljon ns. "ilmaa", eli nuken teettämisestä koituva hinta on huomattavasti pienempi kuin nuken varsinainen hinta. Nukke täytyy kuitenkin brändätä tavalla, jolla kuluttaja ostaa nuken siitäkin huolimatta, vaikka tietää maksavansa siitä "ylimääräistä". Olen tullut siihen tulokseen, että rajoitetut julkaisut nostavat nukkebrändin imagoa, sillä tämä antaa heidän tuotteistaan kuvan, että kaikilla ei ole mahdollisuutta saada sellaista - siinäkin tapauksessa, että kyseessä on eri tuote kuin se, jolla on rajoitettu julkaisu. (Tämä on täysin omaa järkeilyäni, joku kauppatieteitä opiskellut osaisi varmaan paljon paremmin selittää miksi leluyhtiöt harrastavat julkaisuja, joiden tarjonta on pienempi kuin kysyntä).

Kuitenkin, tuotteiden saatavuuden rajoittamiseen on monia tapoja. Jotkin yritykset, kuten Medicom, tekevät niin että he ottavat tuotteista ennakkotilauksia vastaan, ja tämän jälkeen tuotteita ei enää valmisteta. Tällainen tekniikka aikaansaa sen, että tuotteiden hinnat nousevat varsin pian julkaisun jälkeen. Toisaalta ainakin Medicomilla on tapana tehdä myös näitä Japanin sisälle rajoitettuja julkaisuja (käytännössä taitaa olla niin, että Medicom Toyn verkkokaupalla on yksinoikeus myydä tuotetta, ja he toimittavat vain Japaniin). Yhdysvaltalaisille nukenvalmistajille taasen on tyypillistä valmistaa nukkeja tietty määrä ja myydä ne first come, first served -tekniikalla. Tällaisia ovat ainakin Tonner ja Disney, jolla on useampi erillinen linja kalliimmille keräilynukeilla. Varsinkin jos kysyntä on kova, niin nukkejen arvo singahtaa pilviin. Esimerkiksi halutuimmat Disneyn keräilynuket myydään minuuteissa.

Ehkä mielenkiintoisin ilmiö kuitenkin on, että suurille markkinoille suunnatut brändit, kärjessä Mattelin Monster High, ovat alkaneet myös tehdä rajoitettuja julkaisuja. Mattelin sarjoista ainakin MH ja EAH ovat jo tulleet tunnetuiksi San Diego Comic Conin exclusive-julkaisuista. Monia MH-faneja korpeaa ihan syystäkin se, että sarjassa ennen julkaisemattomia sivuhahmoja julkaistaan juurikin SDCC:hen rajoitettuina painoksina. Myös esimerkiksi Hasbro on jo pitkään harrastanut SDCC-exclusiveja. Mutta mikä on tämän markkinoinnin perimmäinen tavoite? Rajoitetut julkaisut ovat pääasiallisesti "samantasoisia" kuin tavallisetkin. Onko tarkoituksena vain aikuiskeräilijöiden mielenkiinnon yllä pitäminen? Lisääväthän harvinaisemmat nuket keräilyyn jännitystä.

Tavallaan sitä pitää hyväksyä, että julkaisujen rajoittaminen on keräilymaailmassa "pelin henki" - käydäänhän ihan perus leluiksikin tarkoitetuista tuotteista toisinaan kovaa taistelua. Mutta kyllähän se itse kutakin nyppii, kun himoittu hahmo jää omien käsien ulottumattomiin. Itse olen pitänyt kovasti Groove Incin tavasta ratkaista tämä "exclusive-ongelma" Sailor Moon Pullip-nukkejen kohdalla: jokaisesta nukesta julkaistaan tavallinen versio ja Bandain exclusive-versio, johon kuuluu jokin hahmolle kuuluva esine, mutta itse nukke on sama. Nerokasta! Näin osa julkaisuista säilyy "erityisinä", mutta halukkaat voivat ostaa nuken siedettävään hintaan.

Että semmottista. Rahaa tässä harrastuksessa vaan palaa. Eihän se maallinen mammona onnelliseksi tee, mutta mieelusti taputtelen niitä kyyneleitä sitten Luna-nuken mekon helmalla ja Jeanin viitanliepeillä...