Pullip -haaste ja pohdiskelua LE-julkaisuista

 1. Kerro oma tarinasi siitä, miten sait ensimmäisen Pullip-perheen nukkesi.
2. Kuvaile tunteitasi, miltä tuntui avata paketti jne. Uppoudu muistoon!
3. Teitkö kenties aloittelijan virheitä tai äkkipäätöksiä nuken hankkimisessa?
4. Keneltä kuulit näistä söpöistä pallopäistä ja miten innostuit nukkeilusta?
5. (Jos pystyt). Nukestasi stock-kuva ja jos muutosta on tullut, niin kuva, miltä se näyttää nyt.
6. Ole luova! Tee omanlaisesi tarina ja muista nauttia kirjoittamisesta (; .
7. Haasta 6 nukkeilijaa tähän haasteeseen. (En haasta nyt ketään, mutta haasteen saa tehdä, jos haluaa!)

Ensimmäinen pullip-nukkeni ja tällä hetkellä myös ainokaiseni on Pullip Princess Serenity, joka on tehty japanilaisen Sailor Moon-sarjan prinsessa Serenityn pohjalta ja julkaistu vuonna 2014. Voin ihan avoimesti myöntää, että alkujaan en ollut järin innostunut pullipeista, sillä pidin niitä jokseenkin ylihypetettyinä. Ärsytti niiden asema ainakin Suomessa eräänlaisina "statussymboleina": Pullip-keräilijät pitävät miittejä joihin pääsee vain Pullip-perheen nuken kanssa ja muutenkaan en henkilökohtaisesti ymmärrä ajatusmaailmaa, että kallis nukke on jotenkin automaattisesti halvempaa parempi. Edelleen käytettyjen nukkejen markkinoita katsellessa vähän ihmetyttää, että miksi Pullip-sarjan nukkea itsessään pidetään niin arvokkaana, että käytetystä nukesta ilman vaatteita tai edes peruukkia saatetaan pyytää kolminumeroista summaa. Henkilökohtaisesti pidän itse pullipien rahallisesti arvokkaimpana osana niiden yksityiskohtaisia ja kauniisti toteutettuja vaatteita.

Serenity alkuperäisessä paketissaan

Mutta niin, takaisin tähän omaan nukkeeni. Ostin nuken itselleni vähän kuin syntymäpäivälahjaksi, ja sainkin sen 2014 loppupuolella. Nuken stock-kuvat olivat niin upeita, etten malttanut odottaa nuken hypistelyä! Serenityn saavuttua vastassa oli kuitenkin pienoisia pettymyksiä: en ollut tajunnutkaan kuinka raskas nuken pää on ja kuinka vaikea sitä oli saada pysymään pystyssä tämän johdosta! Lisäksi huonosti suunniteltu ständi ei pysynyt kunnolla kasassa enkä minä idiootti aluksi edes tajunnut miten pituutta säädellään... Lisäksi silmämekanismi paljastui jäykäksi ja muutenkin vaikeaksi käyttää. Ensikosketus hintavaan nukkeen oli siis jonkinasteisen turhautumisen varjostama. Kuukausien myötä olen kuitenkin oppinut poseeraamaan nukkea paremmin, ja olen alkanut arvostamaan enemmän pullipien kuvauksellisia kasvoja.

Kiinnostuin ylipäätään nukeista erityisesti Disney-nukkejen myötä. Ennen Pullipia minulla oli ollut saman lafkan (Groove Inc.) J-Doll -nukke, josta olin saanut esimakua pullipien nivellyksestä. Pullip-nuken ostopäätökseen vaikutti kuitenkin eniten se, että se edusti itselleni tärkeää hahmoa tärkeästä sarjasta. Ja toteutus on kyllä todella hieno! Erityisesti Serenityn mekon pitsinen alushelma tuntuu aivan luksukselta. Vaikka en kovin pitkään jahkaillutkaan nuken ostopäätöksen kanssa, niin äkkipäätökseksi en kutsuisi. Vaikka erityisesti oman nuken myötä olen alkanut arvostamaan Pullip-perheen nukkejen vaatetusta ym. enemmän, niin harvat nuket kuitenkin saavat aikaan ostohaluja. Ensi kuussahan minulle tulee seuraava Pullip-nukkeni eli Pullip Luna, niin ikään Sailor Moon -nukke.

Enpä tiedä tuliko tästä nyt kovin tarinamainen, mutta ylipäätään ajatuksia Serenitystä ja Pullip -nukeista :) Pienoisista puutteistaan huolimatta Serenity on ihana ja todella näyttävä nukke, jota kelpaa pitää esillä! Nuken muokkaaminen ei minua kiinnosta ollenkaan, ja tavoite on pääasiallisesti pitää nukke hyvässä kunnossa.

Tänään napattu kuva. Olen aikeissa vaihtaa Serenityn takaisin omaan mekkoonsa, mutta homma on vähän jäänyt... Kuten näkee, odango-kampaus on vähän kärsinyt, ja yritän kuumeisesti miettiä miten irtokarvat saisi järjestykseen.

***

Nyt kun on sanasen arkku saatu auki, niin jatkanpa vielä pullipejankin sivuavasta aiheesta, jota olen tässä viime päivinä miettinyt. No niin, se kauheasti fiilistelemäni Jean Real Action Heroes -figuuri. Voin kertoa, että kuvien julkaisua seuraavana päivänä se tuli ennakkotilaukseen ja niin, rajoitettuna vain Japanin sisälle (tietenkin!). Noin puolen minuutin ankaran kiroamisen ja kiukuttelun jälkeen päätin, ettenpähän anna mokoman typerän jutun estää minua saamasta unelmieni figuuria. Ratkaisu oli turvautua ns. Shopping Serviceen, jossa välikätenä toimiva palvelu ostaa figuurin ja lähettää sen sitten minulle. Homma toimi varsin sujuvasti ja nyt odotellaan vaan maaliskuuta. Halpaa palvelun käyttö ei ole, varsinkaan jo valmiiksi kalliin figuurin kohdalla. Taitaapa meikäläinen pitää ihan kunnolla taukoa shoppailusta nyt...

Anyway, tämä Jean-keissi sai kyllä pohdiskelemaan keräilynukkeja valmistavien yritysten tapaa ylläpitää brändiään eriarvoistamalla kuluttajia. Kaikkihan me tiedämme, että kalliissa nukeissa on hinnassa paljon ns. "ilmaa", eli nuken teettämisestä koituva hinta on huomattavasti pienempi kuin nuken varsinainen hinta. Nukke täytyy kuitenkin brändätä tavalla, jolla kuluttaja ostaa nuken siitäkin huolimatta, vaikka tietää maksavansa siitä "ylimääräistä". Olen tullut siihen tulokseen, että rajoitetut julkaisut nostavat nukkebrändin imagoa, sillä tämä antaa heidän tuotteistaan kuvan, että kaikilla ei ole mahdollisuutta saada sellaista - siinäkin tapauksessa, että kyseessä on eri tuote kuin se, jolla on rajoitettu julkaisu. (Tämä on täysin omaa järkeilyäni, joku kauppatieteitä opiskellut osaisi varmaan paljon paremmin selittää miksi leluyhtiöt harrastavat julkaisuja, joiden tarjonta on pienempi kuin kysyntä).

Kuitenkin, tuotteiden saatavuuden rajoittamiseen on monia tapoja. Jotkin yritykset, kuten Medicom, tekevät niin että he ottavat tuotteista ennakkotilauksia vastaan, ja tämän jälkeen tuotteita ei enää valmisteta. Tällainen tekniikka aikaansaa sen, että tuotteiden hinnat nousevat varsin pian julkaisun jälkeen. Toisaalta ainakin Medicomilla on tapana tehdä myös näitä Japanin sisälle rajoitettuja julkaisuja (käytännössä taitaa olla niin, että Medicom Toyn verkkokaupalla on yksinoikeus myydä tuotetta, ja he toimittavat vain Japaniin). Yhdysvaltalaisille nukenvalmistajille taasen on tyypillistä valmistaa nukkeja tietty määrä ja myydä ne first come, first served -tekniikalla. Tällaisia ovat ainakin Tonner ja Disney, jolla on useampi erillinen linja kalliimmille keräilynukeilla. Varsinkin jos kysyntä on kova, niin nukkejen arvo singahtaa pilviin. Esimerkiksi halutuimmat Disneyn keräilynuket myydään minuuteissa.

Ehkä mielenkiintoisin ilmiö kuitenkin on, että suurille markkinoille suunnatut brändit, kärjessä Mattelin Monster High, ovat alkaneet myös tehdä rajoitettuja julkaisuja. Mattelin sarjoista ainakin MH ja EAH ovat jo tulleet tunnetuiksi San Diego Comic Conin exclusive-julkaisuista. Monia MH-faneja korpeaa ihan syystäkin se, että sarjassa ennen julkaisemattomia sivuhahmoja julkaistaan juurikin SDCC:hen rajoitettuina painoksina. Myös esimerkiksi Hasbro on jo pitkään harrastanut SDCC-exclusiveja. Mutta mikä on tämän markkinoinnin perimmäinen tavoite? Rajoitetut julkaisut ovat pääasiallisesti "samantasoisia" kuin tavallisetkin. Onko tarkoituksena vain aikuiskeräilijöiden mielenkiinnon yllä pitäminen? Lisääväthän harvinaisemmat nuket keräilyyn jännitystä.

Tavallaan sitä pitää hyväksyä, että julkaisujen rajoittaminen on keräilymaailmassa "pelin henki" - käydäänhän ihan perus leluiksikin tarkoitetuista tuotteista toisinaan kovaa taistelua. Mutta kyllähän se itse kutakin nyppii, kun himoittu hahmo jää omien käsien ulottumattomiin. Itse olen pitänyt kovasti Groove Incin tavasta ratkaista tämä "exclusive-ongelma" Sailor Moon Pullip-nukkejen kohdalla: jokaisesta nukesta julkaistaan tavallinen versio ja Bandain exclusive-versio, johon kuuluu jokin hahmolle kuuluva esine, mutta itse nukke on sama. Nerokasta! Näin osa julkaisuista säilyy "erityisinä", mutta halukkaat voivat ostaa nuken siedettävään hintaan.

Että semmottista. Rahaa tässä harrastuksessa vaan palaa. Eihän se maallinen mammona onnelliseksi tee, mutta mieelusti taputtelen niitä kyyneleitä sitten Luna-nuken mekon helmalla ja Jeanin viitanliepeillä...

*heart-eyes emoji*

Blogiani pitempään lukeneiden soisi tietävän, että lempihahmoni Attack On Titan-sarjasta (tuoreen virallisen suomennoksen mukaan se on muuten Titaanien Sota tällä raakkaalla äidinkielellämme, joten fennomaanina aion käyttää vastaisuudessa sitä) on Jean Kirstein, ja yksi yleisimmistä urputuksen aiheistani on hänestä tehtyjen figuurien vähyys. Olen marmattanut asiasta muistakin someissa, ja siksipä eräs nettikaverini heitti minulle linkin tähän Jean-figuuriin, josta en ollut ennen kuullutkaan. Yllättävän halpan hintansa takia figuuri päätyi varsin äkkiä ostoskoriin, ja koska minulle oli kertynyt mukavasti bonuspisteitä CDJapanilta, päätin klikkailla perään vielä samanmoisen Arminin.

Ihan tosi, tää oli paras kuva jonka sain otettua.

Syy halpaan hintaan paljastui paketin saavuttua: sisältä paljastui varsin kokonaisen Jeanin ohella miljoona pienen pientä osasta. Kokoamishommiinhan siinä jouduttiin. Ja voin ihan liioittelematta sanoa että taistelin tämän kanssa kokonaisen tunnin. Mittakaava ei ehkä erotu kuvasta mutta itse figuuri on noin 12cm pitkä, eli aika pieni rääpäle. Ja ton vertikaalisen liikkumisvaihdelaitteen kokoamishomma on ennemmin suunniteltu näppäräsormisille japanilaisille kuin, noh, minulle. Ekstrahaastetta toivat noi ympäriinsä sotkeutuvat vaijerit sekä se, että figuurin on tarkoitus "leijua" ständissään - kyllä, ekalla kerralla kun yritin kiinnittää valmiin figuurin ständiinsä, se tippui ja koko kokoamishomma alkoi alusta. Pahaa pelkäsin että Jean olisi yhtä surkea pysyttelemään tolpillaan kuin rakkaat nendoroidini ja hän räsähtäisi sieltä alas kuin Mufasa kalliolta, mutta yllättäen figuuri pysyykin hyvin kiinni ständissään! Jee! Nyt pitää vaan varoa ettei siihen osuisi mikään...

Tässä vielä lähikuvaa noista syysteemeistä joiden kokoamiseen vaadittiin paljon kärsivällisyyttä... Ja ärräpäitä.... Oikeasti osasia ei ollut mitenkään kovin paljon, mutta ne olivat PIENIÄ ja surkeita pysymään paikallaan. Nyt kun figuurin on valmis, sitä on kyllä ihan mukava katsella! Halpa hinta näkyy toki hieman kömpelössä muotissa, mutta mitäpä pienistä. Figuurin naama on sivuprofiilista ihan sievä, mutta jostain syystä kaikki figuvalmistajat haluavat muotoilla Jeanille tyhjäpäisen hammasirvistyksen, eikä hän oikein edusta edestäpäin katsottuna. Muutenkin figuuri paljastui harvinaisen epäkuvaukselliseksi, ainakin meikämimmin kuvaustaidoilla.

Tämän figuurin julkaisija on muuten Kodansha, joka on siis kustantamo, ja siksi näitä figuja kaupitellaankin nettikaupoissa "kirjoina"... Tulihan tossa sellainen mukava japaninkielinen lehtinen josta en ymmärtänyt mitään. Tässä sarjassa julkaistaneen 6 tai 7 eri TS-figuuria kuukauden välein. Ständit saa mukavasti kiinnitettyä toisiinsa kiinnikin, ja siitä saa tehtyä mukavan displayn.

Alun perin suunnittelin päättäväni tämän postauksen ruikutukseen siitä, että eikö voitaisi jo saada nivelletty Jean-figu. Mutta sitten sain tänään tietää että Medicom Toy TEKI SEN:

 SE. ON. IHANA. Haluan kymmenen. Vaikka hammasirvistysnaamakin on mukana, niin on kivaa että Medicom antoi Jeanille myös hymyilevän naamapalan, koska nuo muut TS-RAHit ovat aika yrmyä jengiä. Normaaleissa olosuhteissa en pulittaisi RAHien hintoja kahdesta figuurista, jotka ovat käytännössä sama figu eri naamalla, mutta aijai, Jean ja Armin! Ottakaa mun rahat. Ottakaa vaikka tuhkatkin pesästä.

Nyt tän kaiken hehkutuksen jälkeen kuitenkin paljastuu, että Jean on samanlainen limited-release tyyppinen julkaisu kuin Annie ja Hange eli siitä joutuu maksamaan 2nd handina neljä hunttia... Edes mä en ole niin pimahtanut ja rikas.... (Ei ole vielä siis tiedoss tämä juttu. Lähettäkää hyvää karmaa.)

Prinsessan vapaapäivä

Korppi heitti minua kommenteissa pyynnöllä, että kuvaisin Pullip-nukkeani eri vaatteissa. Pyyntö sai minut tajuamaan, että pullipistani on kieltämättä vain pari todella ankeita kuvia blogissani, ja näin kuvauksellinen nukke ansaitsee kyllä tulla kuvatuksi enemmänkin. Ei kun sitten vain toivetta toteuttamaan.

 

Vaatetuspuolessa esiin tulikin sitten ongelma: mitä  Serenity vetäisi päälleen prinsessavermeiden tilalle? Muilla 12-tuumaisilla nukeillani on lähinnä päällään mekkoja, enkä oikein kokenut minkään sopivan tälle neidille. Vaihtovaatteita en ole hirveästi ostellut, sillä yleisesti en vaihtele nukkejeni vaatteita kovin paljoa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vanhojen nukkejen vaatteiden kaivelu. Valinnanvaraa ei hirveästi ollut: pikkutyttönä en oikeastaan leikkinyt koskaan nukeilla, vaan pidin enemmän Hasbron My Little Ponyista. Ne pari omistamaani vaatekappaletta muodostivat varsin... mielenkiintoisia kokonaisuuksia.

Lopulta päälle valikoitui merimieshenkinen kotelomekko, joka sopiikin Serenityn (vai onko hän nyt ihan vain Usagi ;D) Sailor-identiteettiin hyvin. Licca-Chanin boleroksi muuntunut takki peittää vähän sitä harmillista tosiasiaa, ettei mekko istu aivan täydellisesti ylhäältä, ovathan monet muotinuket rinnanympärykseltään isompia kuin pullipit. Jalkaan lainattiin töppöset Disney Storen Meridalta.

Arkivaatteissa Serenity uskalsi lähteä remuamaan tuonne ´"ulkomaailmaankin"! Tämän kuvan funktiona on esitellä, kuinka paljon pari postausta sitten esitellyt kylvökseni jakselevat :D Olen täysin uuno kasvien hoidossa ja siksi olen ylpeä että taimet ovat kasvaneet vauhdilla! Sen auringonkukan kohtalo ei ollut aivan yhtä onnellinen, mutta kyllä sekin vielä hengissä on :D

Pullipit ovat kyllä kuvauksellisia nukkeja ja vähän yksinkertaisemmissa vaatteissa pääsin tutustumaan Serenityn nivellykseenkin paremmin. Mitään hienoja kampauksia ei nukn tukkaan pääse kokeilemaan, koska kieltäydyn avaamasta tuota nykyistä, mutta ainakin leteillä saa jotain vaihtelua ja toivon mukaan tuo pitää takut poissa hiuksista pidempään :)

Viime postauksen pohdinnoissa päädyin lopulta ennakkotilaamaan Luna-pullipin. Sori Chibi Moon, ehkä sinunkin vuorosi koittaa vielä joku kaunis päivä!

Houkuttaa

Voi apua Groove minkä teit! Sailor Moon -aiheisesta Pullip-sarjasta paljastettiin tänään uusi nukke, joka oli ehkä pienoinen yllätys: Luna-kissan ihmismuoto! Sailor Mooniin tutustuneet tietävätkin, että Luna-kissa esiintyy tässä hahmossa mangaversiossa sekä toisessa anime-elokuvassa. Ja miten kaunis nukke se onkaan!

Vaikka pidänkin Sailor Moonista tosi paljon, ei kaikkien sarjasta julkaistujen pullipien ostaminen ole luonnollisesti käynyt mielessäkään. Mielestäni kahdeksasta eri Sailor-soturista tehdyt nuket ovat hienoja, mutta loppujen lopuksi nuket eivät säväytä niin paljoa, että haluaisin ne sillä hinnalla ostaa. Ainoa mitä olen hieman enemmän vakavissani harkinnut on Dal Chibi Moon, sillä hän on lempihahmoni kyseisestä sarjasta! Lisäksi kerroinkin Pullip Princess Serenityn saapuessa että nukkejen käytännöllinen puoli ei ihan hirveästi säväytä, ja sekin hillitsee ostohaluja.

Mutta nyt on edessä paha valinta! Toisaalta Lunan suloinen mekko ja ihanat kuukorut houkuttavat, mutta Chibi Usa on aina Chibi Usa ja minulla ei ole ennestään Dal-nukkea. Lisäksi Lunaan liittyy toinenkin pulma, nimittäin julkaisuaika, joka on elokuussa. Olen lähdössä syyskuun puolivälissä puoleksi vuodeksi opiskelijavaihtoon, ja kurjalla tuurilla nukke saapuisi vasta lähtöni jälkeen :( Pitää vielä harkita.

Sinänsä investointi vähän kalliimpaan nukkeen olisi ihan perusteltu. En ole ihan hirveästi kokoelmaa kartuttanut viime aikoina, pari figuuria on tilattu mutta niiden saapumiseen on vielä aikaa.

Uusia tulokkaita

Tällä kertaa uutuudet ovat aika pienenpuoleisia, mutta mitäpä siitä! Tässä ovat Sylvanian Famielisin Sonny ja Francesca, jotka ostin yhteispakkauksessa. Pakkaus on tarkoitettu ikään kuin täydennykseksi "Fish & Chips Van" -settiin, johon kuuluu Francescan mieskin. Saa nähdä eksyykö kyseinen setti koskaan omiin kokoelmiini, mutta eivätköhän nämä kaksi löydä paikkansa ilmankin. Olen jo pitempään miettinyt kokonaisen SF-perheen ostamista, tällä hetkellä omistamani hahmot ovat aika sekalainen seurakunta. Sonny on muuten ensimmäinen lapsikokoinen SF-hahmoni.   

Francescan pitelemien aterimien lisäksi mukana tuli myös ruokaa (kori kuuluu toiseen settiin). Sylvanian Families -sarjan tarvikkeet ovat aivan ihastuttavia pikku yksityiskohdissaan! Kuvasta se ei erotu mutta esimerkiksi ranskanperunoiden kotelo on moldattu jopa tavalla, että se näyttää sanomalehdestä kääräistyltä! Miinuksena vain se, että tarrat on kiinnitettävä itse. Lykkyä pyttyyn meille mämmikourille :D Toinen ikävä juttu on se, että koska tarvikkeet ovat enimmäkseen hyllyssä, ne jäävät helposti laatikoiden ja hyllyjen pimentoihin kun pelottaa että katoavat esillä ollessaan jonnekin!

Nämä pikkukaverit sain ystävältäni, joka muutti ja halusi ylimääräisistä tavaroista eroon. Sain myös tämän kuvausrekvisiittana toimineen Pokémon-laatikoston, johon olenkin saanut parkkeerattua kaikkea ylimääräistä kamaa. Alun perin figuurit taitavat olla kirppislöytöjä. Erityisen iloinen olen Lugiasta, joka on suosikkini legendaarisista pokémoneista. John Smith-figuuri on kokenut elämässään kaikenlaista, kuten ulkonäöstäkin näkyy, sillä olen mm. pelastanut herran patterin välistä kun hän vielä asui edellisessä paikassa :D Kuvasta puuttuu vielä Piplup-avaimenperä, jonka ehdin jo hukata jonnekin ^^' Pokémon-juttuja on kyllä kiva saada lisää, mulla on niitä ainakin esillä liian vähän siihen nähden, kuinka paljon tykkään niistä peleistä!

Ja takapihakuvat jatkuvat... Mikäs muu huvitus naapureilla olisikaan kun seurailla mua möyrimässä siellä lelujeni kanssa :D Armin RAH:ista pyydettiin lisää kuvia, joten tässähän niitä nyt vihdoin on! Olen aika haluton ottamaan näitä hinnakkaampia nukkeja ja figuja ulos, mielessäni pyörivät vain kauhukuvat joissa nurmikko värjää nuo Arminin valkoiset housut! Kuvista varmaan näkeekin että onnistuin jo sotkemaan tuon viitan siitepölyyn -.- Viitan reunat on muuten viimeistelty ohuella rautalangalta, joka mahdollistaa asettelun. Tosi hyvin sunniteltu yksityiskohta! Figuurin nivellyksestä mainittakoon että siinä missä niveliä on paljon ja ne ovat melkein kaikki palloniveliä (=liikkuvuus on hyvä) niin ääriasentoihin (esim. spagaatti) Armin ei oikein tunnu taipuvan. Tosin hahmo oli paketista tullessaan jäykkä, ja nyt nivelet ovat jonkin verran löystyneet. Toivottavasti eivät kuitenkaan liikaa!

Ensi postauksessa esittelenkin vähän uutuuksia. Pitkään aikaan en ole mitään isompia nukkeja ostellutkaan, mutta jotain pientä on tännekin tiensä löytänyt. Olen tässä myös miettinyt että pitäisi raahautua raautua tuossa kilometrin päässä olevaan Toys R Usiin katsomaan, josko sieltä löytyisi kivoja hevosia 12-tuumaisille nukeille. Arminkin tuntisi varmasti olonsa kotoisammaksi ratsailla.

Puutarhahommia

Näin pitkä tauko eikä mulla ole mitään kiinnostavampaa postattavaa kuin taas kerran meidän takapihalta otettuja kuvia... :D Mulla on ollut keräilijän elämässä erikoinen kausi: ei ole huvittanut ostaa mitään! Ja onhan tässä ollut kaikenlaista kiirettäkin, töitä ja sen sellasta, niin ei ole ehtinyt ajatellakaan uusien lelujen ostoa! (Ja olen ehkä saattanut tuhlata rahojani kaikkeen muuhun... Hehe...)

Mutta joo, yritän tässä kesällä pysyä skarppina postausten kanssa!